Sasta Prin Tour pyörii taas. Tervetuloa tutustumaan retkeilykauppoihin Sastan uuteen The Pole sarjaan. Samalla voit tutustua Napakirjoihin ja tulla juttelemaan mukavia. Ks. Sprintour linkki etusivulla.

Vuosis sitten vietimme itsenäisyyspäivää ei-kenenkään-maalla keskellä etelämannerta. Tänä vuonna vietämme sitä hivenen erilaisissa merkeissä Tasavallan Presidentin juhlavastaanotolla Presidentin linnassa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille

UUsi Etelänapa kirja on vihdoin saatu valmiiksi. ETELÄNAPA- TUULINEN TAVOITE on nyt ennakkomyynnissä nettisivujen kautta ja tulee kirja- sekä retkeilykaupppoihin myyntiin lähiaikoina.  

Seuraavan leirin pystytämme SKIEXPO messuille 30.10. - 2.11. Tervetuloa osastolle 6C41 tai kuuntelemaan BallRoomiin päivittäisiä luentoja naparetkistä.

Etelänapa siirtyy 13.-15.3.2009 Helsingin messukeskukseen Retkimessuille osastolle 6m79. Tule kyselemään kummia ja kuuntelemaan etelänaparetkikunnan kuulumisia.

Tarkemmat kuvaukset reissusta kuulet Poppiksen esitelmissä Ballroomissa perjantaina klo 14.30, lauantaina 12.30 ja 15.30 sekä sunnuntaina 11.30 ja 15.30.

Potretti

Retkikunta on vihdoin päättynyt. Pääsimme onnistuneesti perille vaikka vähän viivästyksiä kotimatkalla sattuikin. Matkatavaroistamme puolet on edelleen jossain Chilen ja Helsingin välilä. Pasi pääsi heti kotiin päästyään koiravaljakkorutiinien pariin ja Poppis kävi perheen kanssa ottamassa tuntumaa eteläsuomen rinne- ja latuolosuhteisiin sekä nauttimaan mahtavista järvien luisteluolosuhteista. Kotiin päästyämme arki veikin siis jo samantien mennessään. Samassa rytäkässä tämä viimeinen päivityskin valitettavasti unohtui.

Säännölliset päivitykset näillä sivuilla loppuvat tähän. Satunnaisia merkintojä voidaan kirjata kevään kuluessa kirjan kirjoittamisen lomassa. Uusi ETELÄNAPA kirja onkin odotettavissa viimeistään alkusyksystä lämpimän kesän jälkeen.

Hiihtoa

Kiitos vielä kerran kaikille retkikuntaamme seuranneille ja kommentteja, viestejä sekä kannustuksia lähettäneille. Niiden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Saimme retkikunnan aikana tuhansia viestejä. Ne kaikki luimme iltaisin teltassa mielenkiinnolla ja uteliaina läpi. Niin läheisten kuulumiset kuin tuntemattomien terveisetkin olivat kaikki yhtä tärkeitä kerätessämme motivaatiota tasaiseen puurtamiseen päivästä toiseen, läpi tuulen ja tuiskun. Nettisivuihimme tutuistui retkikunnan aikana yli 30000 eri kävijää. Kiitos kaikille mielenkiinnosta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja liukkaita hiihtokelejä.

Maapallo

Reissu lähenee loppuaan. Aikamoisen säädön ja sumplimisen jälkeen nousemme vihdoin Madridin koneeseen. Taskussa on jo myös Helsingin matkaliput. Jos nyt ei enää mitään kummempaa tapahdu, niin saavumme Helsinkiin 15.35 lauantaina.

Kaikkea maan ja taivaan väliltä on koettu retkikunnan aikana. Oheinen kuvapari sopineekin hyvin näin päiväkirjamerkintöjen loppupuolelle.
Päällimmäisenä etelämantereelta jäävät mieleen autius ja tyhjyys, luonto ympärillämme. Tasaista lumihankea sastrugeineen kun riitti puolitoista kuukautta joka puolella. Katsoi sitten eteen tai taakse, oikealle tai vasemmalle, kaikkialla pelkkää lunta ja jäätä sekä tasaista tyhjyyttä. Taivaalla ei usein ollut pilvenhattaroista edes tietoakaan. Kauniita pilvimuodostelmia ei paljonkaan kuvattavaksi jäänyt. Tässä kuitenkin yksi niistä harvoista.

Pilvet

Eläessä näin totaalisesti luonnon keskellä, sitä havahtuu aivan uudella tavalla ympäristöstään. Yksi reissun hienoimpia asioita onkin huomata se ainutkertaisuus ja toisaalta ikuisuus, joka ympärillämme vallitsee. Pidetään yhdessä huolta Etelämantereesta ja koko maapallostamme.

Sastrugin päälle

Päivän kuvaksi kaivoimme hiihtokuvan muutaman viikon takaa. Silloin sentään matka eteni joutuisasti, toisin kuin nyt. Olemme nimittäin jumissa Santiago de Chilessä. Jouduimme jäämään tänne yöksi peruuntuneen Iberian euroopan lennon takia. Meille on luvattu, että pääsemme jatkamaan matkaa 2.1.puolilta päivin. Tämän hetken tilanteen mukaan olisimme siis Suomessa lauantaina 3.1. iltapäivällä 15.35 suoraan Madridin koneelta. Saas nähdä mitä käy.

Jos on ollut pitkä retkikunta ja matkaa kertynyt paljon, niin aika kauan näyttää tämä kotiinpääsykin kestävän. Onhan siitä jo sentään 8 päivää, kun pääsimme perille Etelänavalle ja siitä lähtien ei ole kuin odotettu.

Matkatavaroiden ja ahkioiden kanssa kaikki sujui tänään sentään hyvin.
Aamulla Punta Arenasta saimme kaikki tavarat mukaamme ja tsekattua vieläpä samantien Helsinkiin asti. Ei tarvitse siis ihmetellä matkan aikana, miten olisimme sompailleet yli kaksimetrisen ahkion kanssa lentokentän vilinässä. Ylipainoa oli yhteensä 60, mikä vastasi suurinpiirtein sitä mitä ennakoimme.

Terassit auki

Jotain hyvää sentään Chilen viivytyksessäkin. Avasimme nimittäin tänään tämän vuoden terassikauden, vai ehtikö joku edelle?

Pioneran pihalla

Viime yö meni suunnitelmien mukaan ja aamulla olimme siis Chilessä.
Laskeutuessamme Punta Arenan kentälle kevyt kesätuuli pyyhki kentän yli.
Tuntui jotenkin epätodelliselta kokea pitkästä aikaa tuuli, joka ei ollutkaan kylmä eikä nipistänyt poskipäitä, saatika olisi tunkeutunut jäätävinä virtoina kalsareiden alle. Kesätuuli sensijaan tuntui pehmeältä ja jopa lämpimältä. Lämpötila ei kuitenkaan kuudelta aamulla ollut kuin reilut 10.

Päivän jännitys kehkeytyi lentolipuistamme. Saammeko vaihdettua alkuperäiset 6.1. lennot aikaisemmiksi. Lopulta useiden mailien ja soittojen myötä Arean virkailijat löysivät sitkeydellään meille sopivat lennot ja pääsemme jatkamaan matkaa heti uuden vuoden jälkeen 1.1.2009.
Suomeen saavumme 2.1. illalla 22.55 Santiagon, Madridin ja Frankfurtin kautta. Toivottavasti matkatavarat pysyvät perässä koko matkan.

Ahkio pakattu

Huomiselle riittää uutta jännitettävää ahkioiden kanssa. Otamme yli kaksimetriset ahkiot matkatavaroihimme. Eri lähteistä saamamme ennakkotiedot ovat niin ristiriitaisia, että saa nähdä tyssääkö ahkioiden matka jo heti täällä Punta Arenassa vai jossain välillä. No, pysyypähän ainakin virkeänä 36 tunnin matkan ajan arvokkaiden tavaroiden kohtaloa jännittäessä.

Iltapäivällä kuivasimme ja pakkasimme tavaroita Hotelli Patagonia Pioneran pihalla. Vihreä kesäinen nurmikko tuntui mukavalta jalkojen alla ja t-paitasilla lämmin paikallinen kesäilma maistui. Kaikesta huolimatta sitä kaipaa jo kotiin ja Suomen talveen. Kumpa vain saisimme lisää lunta, jotta pääsisimme eteläsuomessakin mahdollisimman nopeasti kunnolla hiihtämään, tällä kertaa ladulle.

Hyvää ja antoisaa Uutta Vuotta kaikille. Valitettavasti uuden vuoden juhlinta jäi tänään pelkästään herkulliseen ravintolaillalliseen.
Yhtään rakettia emme nähneet emmekä kuulleet. Ei kuulemme ole nykyään juurikaan paikallisilla tapana.

Kone laskeutumassa

Tätä kirjoitettaessa on ilmassa reilusti toivoa. Odottelemme messiteltassa Iljushin-suihkukonetta, jonka pitäisi saapua puolen yön jälkeen. Koko päivä onkin kulunut kelin seuraamisessa ja jännittämisessä onko illalla lentosäätä vai ei. Aamulla tuulta oli liikaa, päivällä pakkanen laski liikaa ja korkeä lämpötila teki jääkiitoradan liian liukkaaksi laskeutumiselle. Nyt illalla taas pilvet uhkasivat siirtää lentoa. Kahdeksan aikaan kuulimme, että nyt kone on saanut lähtöluvan Chilestä tännepäin. On siis toivoa päästä kotiinpäin tänään.

Lento Punta Arenasta tänne kestää vajaat viisi tuntia. Parin tunnin pysähdyksen jälkeen pääsemme siis Chileen ja Punta Arenaan juuri sopivasti aamupalalle.

Jos onni suosii vielä vähän ja saamme aikaistettua meidän paluumatkamme lentolippuja, niin pääsemme jatkamaan matkaa kohti Suomea heti uuden vuoden jälkeen. Kunhan raketit on ensin ammuttu eteläamerikkalaiseen tyyliin. On siis mahdollista, että saavumme 2.1. klo 22.50 Helsinkiin.
Saa nähdä.

Jes, nyt horisontissa näkyy iso teräslintu, Iljushin laskeutuuuuu…..

Kivellä

Tänään ei ollut sopivaa lentosäätä isolle suihkukoneelle, joten lentomme pois Etelämantereelta siirtyy vähintään tiistaille. Puuskittainen tuuli yllätti pitkin päivää. Kesken kaiken täysin tyyni ja hiljainen keli muuttui repiväksi puhuriksi, joka siirsi helposti miehenkin. Ulkoiluun päivä oli kuitenkin vihdoin edes kohtalaisen sopiva. Ainoastaan viiden asteen pakkasessa kova tuuli tuntui hakeutuvan varsin helposti kaiken pienimmistäkin rei’istä ulkovaatteiden alle, joten aika paljon sai olla vaatetta päällä leirin ulkopuolella liikuttaessa.

Poppis vieraili läheisen Ellsworth-vuoriston juurella etsimässä oikeaa maata sekä hakeutui oikeille kiville päiväkaakaolle.. Olikin hieno tunne jaloitella kovalla maalla ensimmäistä kertaa marraskuun alun jälkeen.
Yhtäkkiä karu kivikko tuntui jotenkin kovin lämpimältä ja mukavalta.
Ison kiven juuressa ja tuulensuojassa istuskellessa oli hyvä pysähtyä vähän mietiskelemään viime aikojen tapahtumia.

Kivi

Illalla ALE:n vieraanvaraisuus taas nousi lämpimästi esille istuskellessamme messiteltassa yhteensä 40 hengen kanssa illallisella pitkään yöhön. Seuraamme liittyivät myös brittiläiset naparetkeilijät Gavin ja Adam, jotka meidän tavoin hiihtivät ilman ulkopuolista tukea Etelänavalle. Lähdettyään liikkeelle kanssamme samana päivänä marraskuun alussa etenevivät he suurimman osan matkasta muutaman päivän meidän jäljessämme saapuen perille 27.12.