Tällä hetkellä olen Katmandussa ja minulle on tehty useita tutkimuksia:
useampi aivokuvaus, kaulajänteet ultraäänikuvattu, sydän tarkastettu pariin kertaan jne. Kaikkien tutkimusten perusteella olen normaalikunnossa. Tavallaan siis tietysti hyvä, mutta suurimpana mielessä luonnollisesti valtava pettymys.
Lääketieteellisesti ei kuulemma ole mitään asiaan korkeammalle nyt vähään aikaan ja lentokoneeseenkaan ei saa astua heti. Täytyy olla luonnollisesti tyytyväinen, että kaikki on nyt ok, eikä että esimerkiksi puolet kropasta olisi halvaantunut.

Nyt tietysti täytyy aloittaa asennoituminen uuteen tilanteeseen. Palaan lähiaikoina tarkemmin asiaan.

Uuutta sen sijaan oli ruuhka reitin varrella. Osa oli menossa ylöspäin, kun me jo tulimme alaspäin. Vaikkei Khumbun jäävirrassakaan mitään ihme tekniikoita tarvita, niin siitä huolimatta aamun tunteina jäätiköllä näki mitä ihmeeellisempiä suorituksia. Ylöspäin menijät olivat silmin nähden uupuneita ja alaspäin tulijoilla taas oli kiire lepäämään ja toisaalta alta pois mahdollisten lumivyöryjen tai sortumien suhteen.

Tänään piti olla aikaa lepäilyyn ja monien rästiasioiden hoitamiseen, mutta jälleen kerran sitä joutui huomaamaan miten suunnitelmat muuttuu.
Uuttua tuskaa toi kun yhtäkkiä huomasi, ettei satelliittiyhteydet toimikaan niin kuin pitäisi. Onneksi asiat monen tunnin selvityksen kautta oikenivat ja mailit saatiin kulkemaan. Harmi vaan, että sotkuun meni tunteja aikaa ja ihan kun täällä ei olisi muutakin selvitettävää ja valmisteltavaa kuin mailien kulkeminen ja teknisten ratkaisujen toimivuus.

Lähetelkää muuten reilusti vaan sähköpostia tännepäin (retkikunta@thepole.fi). Moderaattori kyllä pitää huolen, ettette saa tukittua mailiboxia liian suurilla kuvilla tai liitteillä.

Tänään kävin retkikuntalääkärin vastaanotolla. Tuomio kuivaan yskään ja kurkkukipuun oli tyly. Mies on kuivumassa sisältäpäin ja pitää pistää tiukkaan nesteytyskuuriin. Ei siis muuta kuin kaksi litran pulloa vettä eteen ja molemmat pitää tyhjentää kahteen kertaan ennen iltaa.
Tarkoittaa samalla siis ahkeraa käyttöä pissapullolle pitkin yötä.
Toivotaan, että tilanne on huomenna parempi.

Alkureissusta sitä oli paljon parempi pitämään huolta nestetarpeesta, mutta nyt kolmen viikon jälkeen on jotenkin unohtanut, että näissä korkeuksissa pitää edelleen juodan kolmesta neljään litraa päivässä, vaikkei mitenkään näkyvästi hikoilisikaan.

Iltapäivällä leirissä saimme nauttia voimakkaista tuulista enemmänkin.
Telttojen kiinnityksessä ei luoteta pelkästään omiin maakiiloihin vaan kaikki teltat on köytetty kunnolla kivikkoon, nimenomaan katonpäältä kulkevien köysien avulla.

Huomenna aamuyöstä otetaan nokka kohti alamäkeen ja palataan perusleiriin lepäämään. Vaikka täällä ylemmissä korkeuksissa vuorokaudesta suurinosa ajasta on mennyt lepäämiseen niin ihmisen elimistö ei täällä enää palaudu normaalisti vaikka nukkuisi 24 h putkeen. Kunhan levätään alempana muutama päivä, niin johan sitten jaksaa puuskuttaa näissä korkeuksissa.

Parin tunnin lenkki imi hyvin kaikki mehut, joten yllätys yllätys, loppupäivä meni syyödessä ja maatessa.

Kakkosleirin eli n. 6500 metriä tavoitetaan ennen kymmentä. Tapahtumat toistavat itseään ja noususta väsyneenä niin päiväunet kuin ilta ja yöunetkin maittavat. Tuntuu että tämä päiväkirjan kirjoittaminenkin on turhan suuri ponnistus näissä korkeuksissa.

Tänään on tarkoitus pääasiassa aklimatisoitua uuteen korkeuteen, joten ollaan vielä toinen päivä samassa leirissä. Aamupäivällä teemme kolmen tunnin kävelyretken, jonka aikana käymme parisataa metriä ylempänä kohti kakkosleiriä. Lenkin aikana on hyvä myös harjoitella jäätikköliikkumisen tekniikoita. Pitkän levon jälkeen olo tuntuu hyvältä ja lenkki menee leppoisasti auringon paistessa.

Iltapäivällä paistattelemme päivää leirissä. Rankka lumisade ajaa meidät kuitenkin telttoihin lepäämää koko loppuillaksi.

Matka etenee hitaasti. Kilometrejä ei niellä mutta korkeusmetrejä tulee kokoajan lisää. Raskasta on. Tuntuu kuin joka askeleella joutuisi ponnistelemaan kaikkensa. Syke tahtoo nousta turhan ylös vaikka tahti olisi kuinka hidas tahansa. Mitäköhän tämä on kaksi ja puoli kilometriä korkeammalla.

Vähitellen päivä valkenee. Edellä kulkevan kantapäiden tuojotukselta huomaa ensin mahtavat vuoret, jotka kohoavat ympärillä. Päivän ensisäteet irrottavat ne taivaasta. Samantien erottuvat talojen kokoiset pystysuorat jäälohkareet, joiden väleistä reittimme kiemmurtelee. Pakottava halu kaivaa kamera esille ei kuitenkaan riitä väsymyksen keskellä ja kuvat vaarallisesta Popcorn alueesta jäävät ottamatta. No, tästä samasta kohdasta tullaan ylös vielä kaksi kerta ja kolme alas, joten toivottavasti jonain kertana kamerakin laulaa.

Aamulla puoli yhdeksän aikaan saavutamme ykkösleirin. Aurinko lämmittää kivasti ja eikun telttaan lepäämään, vielä ei päänsärkyä tunnu 6000 metrin korkeudesta huolimatta.
Teltassa kuluukin sitten seuraavat 24 h nukkuessa ja toipuessa ensimmäisestä Khumbun noususta.

Vaikka kuinka oli suunnitellut kaiken jo kotona valmiiksi, niin silti tuntui olevan paljon pakattavaa ja valmisteltavaa. Paksu makuupussi ja untuva-asut jäävät tällä reissulla odottomaan jo huippukeikkaa kuukauden päästä. Muuten reppuun pakattiin minimaalisesti varavaatetta, parit rukkaset, lamppu ja varaparistot ja evästä. Päälle tulee aamuyöllä lähdettäessä kaikki kiipeilykamat ja lämmintä vaatetta.

Iltapäivällä tsekkasin muutaman sherpan kanssa kolme Hillebergin telttaa. Ne on tarkoitus viedä ylempiin leireihin odottamaan kiipeilijöitä. Atlas tarjoaa tilaa ykkös- tai kakkosleirissä.
Nukkumismukavuutta lisää saadaan Saitariksesta ja Tarrasta ylemmissä leireissä.

Raskas nousu kannatti, sillä Pumorin rinteiltä saimme ihailla koko laakson vuoria ja tähystellä tulevan kiipeilymme reittejä laakson vastapuolella. Erityisesti kaikkia kiinnosti Everestin ylimmät rinteet ja tulevan huiputuksen yksityiskohdat sekä viimeisen yön puristus 8 kilometrin yläpuolella.
Zeissin kiikareilla näki tarkkojakin yksityiskohtia kilometrien päästä.

Aamulla liikkeeelle lähtö tuntui hyvältä ja olo oli selvästi aikaisempia päiviä parempi. Viiden tunnin päivä retkeltä perusleiriin palatessa ei enää tuntunut samalta. Uupunut olo veikin nopeasti pitkille päiväunille auringon lämmittämään telttaan.